Masai-kylän reissun jälkeen pölyä ja hiekkaa riittii hummerin (kuvaa ihonväriä reissun jälkeen) joka solussa, joten suht kollektiivinen päätös oli lähteä kylille viettämään pääsiäistä ja huuhtomaan loppuja pölyjä pois. Illalla jo muutamat sähkökatkot muistuttivat missä päin maailmaa ollaan. Keskustaan päästyämmen oli mielenkiintoista kun kaikista kadun taloista katkesi sähköt toviksi. Mikäs siinä, eipä täällä minnekään kiire ole joten pole pole.
Ainakin tämän kaupungin ravitsemusliikkeistä jos hyviä puolia etsii niin tuoreet lihavartaat ovat mitä mainioin välipala kesken illan. Aiemmin myös pääsimme maistamaan paikallista kebabbia jota
karvakebabiksi (ulkonäon mukaan) kutsutaan, sen on ilmeisesti jonkinlaisen taikinan sisään
tehty friteerattu pötkö jotain, mahdollisesti lihaa.Vaikka kovin rasvainen olikin, oli makuelämys ihan mielenkiintoinen kun se rapeana ja kuumana pöytään tuodaan.
Myös eilen päästessämme paikalliseen herkkukeitaaseen aloimme ensiksi snack-listaa tutkiskelemaan saadaksemme jotain pientä huikopalaa. Listalta löytyikin tuttu ja turvallinen hamburger 1200tzs (noin 0,6€) jonka päätimme kolmen hengen porukassa tilata. Aikansa mentyä tarjoilija tuli lautasen kanssa, missä oli yksi hampurilainen ja pari kebabbia ja kyseli kelpaisiko ne, ilmeisesti kielimuuri tai jotain oli välissä, mutta ymmärsimme ettei enempää "hampurilaisia" talossa ollut niin tyydyimme loput tilaamaan kebabit, olihan ne viimeksi ihan maittavat. Ainoa jolle "hampurileinen" tuli, ilmitteli että se on kylmä, eikä muutenkaan laadussa ollut kehumista.
Me sitten odottelimme omia "herkkujamme" jotka tuloivatkin iloisen nopeasti. Ei kuitenkaan kauaa kestänyt kun palasimme maan pinnalle huomataksemme että myös meidän "herkut" olivat kylmiä ja koska ties valmistettuja (ja missä lie säilytettyjä). Meteli baarissa oli sen verran kiitettävä, minkä lisäksi kielimuuri henkilökunnan kanssa oli sitä luokkaa, ettei ainakaan allekirjoittaneen intressit jaksaneet lähettää eväitä takaisin. Siinä vierustoverin kanssa pähkäiltyämme, ei tullut mieleen että olisi ennen yhtä huonoa evästä ravintolassa tarjottu missään päin maailmaa. Sinne meni tonni (noin 0,5€) joten elämä vaan välillä on. Positiivisena puolena pakko sanoa että olut oli sentään kylmää ja hyvää.
Liikennekulttuuritiedote
Päivän, tai itseasiassa illan päätteeksi otimme jälleen mielenkiintoisen taksikyydin kotiin. Kännissä ajaminenhan Tansaniassa on kielletty, mutta edes poliisit ei puutu siihen, joten iltaisin selvän taksikuskin löytäminen on oma haasteensa. Eilen meille osui kuski joka ei viinalle haissut, mutta räkimisestä päätelle oli joskus mahdollisesti mantereen kansallisyrttiä khat-kasvia pureskellut... perille mentiin niin ihme reittejä että varmuutta ei ollut vasta kun valkoinen portti näkyi tuulilasista. Onneksi hinnat sovitaan etukäteen, niin ei tarvitse niistä jälkikäteen tapella, yleensä. Mutta mitenkä tota iltaa voi muuten tiivistää kun This Is Africa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti