Day 1 and 2

21.3.2013

Aamulla lähdettiin Helsinki-Vantaan lentokentältä KLM:n Boeingillä kohti Amsterdamia. Lento meni ihan kivasti, paitsi että viereisessä penkissä istui ehkä koneen toiseksi isoin kaveri, joten aika tiiviisti saimme istua. Damiin pääsimme kuitenkin kunnialla jossa oli suhteellisen tiukka vaihto. Kuitenkin kaikki meni hyvin ja Airbus 330 odotti Afrikkaan lähtijöitä. Siihen saimme taistelijaparin kanssa vierekkäiset paikat reunalta ja joten jo mahtui paremmin, ja muutenkin taisi olla karvan verran paremmin tilaa, onneksi niin kun lento kuitenkin kesti melkein sen 9h. Myös jokaisen penkin edessä olevan ”viihdekeskus” sisälsi mm. tuoreimman bondin joka näkyi vaihtelevalla menestyksellä.

KLM:n lennolla oli myös mahdollisuus valita ruoasta ”chiken or pasta” ja ilmeisesti olimme koneen viimeiset kenelle tarjottiin ruokaa. Kuuluisan Jack Murphyn serkkuna ei yllättänyt että meille ilmoitettiin, ettei ole kun pastaa, joten siihen oli tyytyminen. Mielellään toki olisi kanaakin voinut syödä, mutta meni se pastakin alas.

Vähän ennen laskeutumista Kilimanjaron kentälle annettiin maahantulo- ja viisumipaperit kouraan mitä täytimme tunnollisesti jotta pääsisimme maihin sujuvasti. Koneesta ulos astuessa mukavan lämmin henkäys ja Arfikan tuoksut toivottivat tervetulleeksi. Kentällä oli yksi jono viisumiin, mutta yllättävän nopeasti se eteni. Syykin selvisi kun itse pääsimme tiskille. Rajavirkailijalla ei montaa sekuntia papereihin mennyt kunnes leima tuli ja $50 meni. Meidän onneksi myös matkatavarat tuli kaikilla perille, joten tähän asti kaikki hyvin.

Matka TVL:n hostellille meni pimeässä komeita salamoita ikkunasta katsellen. Liikenne oli Afrikkalaiseen tapaan… sanotaanko vaikka että luovaa. Perillä odotti 12 naista joten aika mielenkiintoiseen yhteisöön päästiin ollessamme taistelijaparin kanssa talon ainoat miespuoliset.

22.3.2013

Aamulla kirkas aurinko ja jostain kantautuneet äänet herättivät väsyneet matkaajat. Paahdetun leivän ja pikakahvin voimalla lähdimme tutustumaan Rau Day-Care Centeriin joka on Sama Aurinko järjestön yhteistyökohde. Siellä noin 2-4 –vuotiaat lapset leikkivät iloisesti ja pian pääsimme heidän kanssa touhuamaan. Aluksi oli ujostelua, mutta nopeasti he tulivat ihmettelemään ja sitten touhua riitti. Sen jälkeen vielä kävimme Unique Batik:ssa tutustumassa paikalliseen ompelupalveluun missä myös käy Tanzania Volunteersin vaatetuspuolen harjoittelijoita. 

Vielä kävimme vaihtamassa paikallista valuuttaa vajaa puol milliä, jotta pääsimme supermarkettiin ostamaan mm. pesuaineita. Lounaana oli paikallista perinneruokaa maissia ja papuja valkosipulilla, mitä oli parempaa mitä odotin. Ruoan jälkeen pieni siesta ulkona aurinkotuolissa jolloin tosissaan tunti miten kuumana se aurinko voikaan paistaa. Lähikaupasta haimme vielä kymppitonnilla puheaikaa paikallisiin pre-paid –liittymiin, joilla varsinkin keskenään kommunikointi on kohtuuhintaista. Perjantai ilmeisesti meinaa enemmistölle tarkoittaa, että kylille olisi tarkoitus mennä. Tosin huominen aikainen herätys safarille laittaa harkitsemaan kylille lähtöä kahdesti… 

Afrikan infrastruktuuri näytti myös tänään kyntensä, kun netti on ollut koko päivän kaput koko Kilimanjaron alueella joten eiköhän sitä jotain tekemistä keksitä.

Safareilta tulee tekstiä myöhemmin... sen verran paljon on kerrottavaa ja näytettävää.